Syrjäytymisen ja masennuksen ehkäisy pitäisi alkaa jo päivähoidossa.

Kun ihmislapsi syntyy, hänen ajatellaan saavan rakastavat vanhemmat
ja
perheen, joka hoivaa ja suojelee häntä parhaansa mukaan. Näinhän
onneksi yleensä tapahtuukin, mutta monista eri syistä johtuen aina
kaikki ei mene niinkuin pitäisi.
Silloin, jo näillä alkumetreillä tulisi perheiden saatavilla olla
kattava perheneuvolaverkosto, jonne pääsisi nopeasti akuutissakin
hädässä.

Lapsen elämän lähtölaituri on perhe ja sen jälkeen suuri osa lapsista
kohtaa elämänsä ensimmäisen ulkopuolisen pysäkin, päivähoidon.
Päivähoidossa lapset ovat tavallisesti kouluikään saakka, toisin
sanoen
useita, kehityksensä kannalta tärkeimpiä vuosia. Silloin luontainen
oppiminen on valtavaa, sosiaaliset vuorovaikutustaidot ja tunne-elämä
saavat suuntansa. Kouluun jatketaan niillä eväillä, mitä siihen
saakka
on kertynyt.

Tämän päivän keskustelussa unohdetaan usein päivähoidon tärkeä rooli
lapsen kehityksen ja myöhemmän hyvinvoinnin tukijana.
Professori Michael Meaney (HS. 2.9.) on tutkimuksessaan todennut,
että
"rotilla syntyy ensimmäisen kuuden elinpäivän perusteella koko elämän
kestävä vaikutus stressireaktion herkyyteen". Psykologia määrittelee
lapsen kolme ensimmäistä vuotta tärkeimmäksi ajaksi, jolloin luodaan
pohja eheälle tunne-elämälle.

Päivähoidossa voidaan tiedostavalla hoidolla ja varhaisella
puuttumisella vaikuttaa paljon tunne-elämän kehityksen suuntaan.
Korjaavia toimenpiteitä voidaan tehdä myöhemminkin erilaisilla
terapioilla ja psykiatrisella hoidolla, mutta valitettavasti niihin
on
pitkät jonot, joten moni jää ilman tarvitsemaansa apua.

On tärkeää, että korjaavia toimenpiteidä ihmisen auttamiseksi tehdään
kaikilla pysäkeillä, jopa vankilassa, kuten
väkivallattomuuskouluttaja
Timo Purjo on hyvin tuloksin tehnyt. Kuitenkin paljolta
inhimilliseltä
murheelta säästyttäisiin, jos resurssit kohdennettaisiin varhaisen
vaikuttamisen ennalta ehkäisevään työhön jo päivähoidossa. Kuinka
moni
nyt masentunut tai keskittymiskyvytön nuori on viestittänyt pahaa
oloaan jo vuosia aiemmin, mutta ei ole tullut tarpeeksi ajoissa
kuulluksi?

Se, mitä tapahtuu päivähoidossa, vaikuttaa siihen, miten lapsi
myöhemmin jaksaa elämässään. Läheisyytä ja hellyyttä antava hoito voi
korjata lapsen tunne-elämän vaurioita huomattavasti. Lasten psykiatri
Tuula Tammisen sanoin "yksikin hyvä ihmissuhde voi pelastaa lapsen".

Koti on lapsen tärkein kasvupaikka, mutta päivähoito on suuri osa
lapsen elämää vuosien ajan. Päivähoidon tulisi olla kodin kasvatusta
tukevaa, perheiden kanssa yhteistyötä tekevää toimintaa. Siksi ei
riitä, että siellä joudutaan työskentelemään minimiin mitoitetulla
henkilöstöllä, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä juuri muuta kuin
selvitä arjen rutiineista. Usein tästä minimistäkin puuttuu osa, eikä
aina saada sijaisia ja jos saadaankin, niin he ovat lyhyissä
työsuhteissa ja vaihtuvat usein, näin ollen he jäävät lapselle
vieraiksi. Se ei tee hyvää lapsen kehitykselle.

Päättäjien tulisi huolehtia,että päivähoidossa on tarpeeksi
ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoista hoitohenkilökuntaa pysyviin
työsuhteisiin, sillä kasvaakseen tasapainoiseksi lapsi tarvitsee
tuttuja ja turvallisia ihmisiä, joilla on aikaa pitää heitä myös
sylissä.

Professori Michael Meaneyn (HS. 2.9.) tutkimuksen tuloksia
mukaellen,"
Mitä enemmän huolenpitoa, sitä tunnottomampi lapsi on
stressitekijöille" ja " Hellästi hoidetuista lapsista tulee
stressille
immuuneja."